Hieman joen historiaa muutaman sadan vuoden ajalta.

Vaan kun tuo eurajoki on teollisuuden ja yhteikunnan toimesta pilattu täysin, ja perinpohjin, pohjamutiaan myöten. Aikojen kuluessa, eli noin 200-300vuoden kuluessa, jokeen on kaadettu jätteitä tonni- ja kuutiokaupalla, välittämättä joenvarren asukkaista ja joen eliöstöstä. Sama toiminta tuntuu olevan voimissaan yhä tänä päivänä.

Aloitetaan vaikka Euran Kauttualta ja sen historiasta, josta löytyy juttua A.Ahlströmin Paperitehtaan perustamisesta ja vielä vanhemmista tapahtumista jotka ovat vaikuttaneet eurajoen ympäristöön ja sen virtaamaan.

Rakennusperintömme sivustolta löytyy tietoa Kauttualta.

http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Kauttuan_ruukinalue/

Museoviraston sivulta löytyy juttua Kauttuan Ruukista

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=912

Historiaa löytyy myös Kauttuan ruukinpuiston sivuilta.

http://www.vierastoiminta.a-ahlstrom.fi/index.php/historia-73.html

Lainaus sivuilta;
”Kauttuan ruukinpuiston historia juontaa juurensa aina 1600-luvulle, jolloin Lorenz Creuz perusti rautaruukin Kauttuankoskeen. Vuonna 1746 alueelle rakennettiin ensimmäinen rakennus ruukinhoitajan asunnoksi, jonka alkuperäiset kellariholvit ovat nykyisen kartanon perustana. Creutzien jälkeen omistajaksi tuli ensin Timm-suku, jonka hallussa Kauttuan ruukki oli 1700–1873. 1800-luku oli vävynä taloon tulleen Falck-suvun aikaa. Jälkimmäisten aikana rakennettiin pääosa kartanon ja ruukin säilyneistä asuinrakennuksista: päärakennus, kellotorni, Sepänkadun rakennukset ja puisto. Muutoksen ajan ruukissa aloitti 1873 paikkakunnalle saapunut liikemies Antti Ahlström, joka syrjäytti raudantuotannon puunjalostuksella. Hän rakensi vanhan rautaruukin tuntumaan paperitehtaan, jota on laajennettu jokaisella vuosikymmenellä aina nykypäiviin saakka. Kauttua on yksi niistä maamme rautaruukeista, joissa teollinen toiminta jatkuu edelleen alkuperäisen rautateollisuustuotannon pysähtymisen jälkeen. Nykyisin Kauttuan tehtaat ovat osa kansainvälisiä yrityksiä, jolloin tehtaan ja sen paikallisjohdon suuri ja kokonaisvaltainen vaikutus ympäristön rakentamiseen on päättynyt.”

Eli toisin sanoen.

Jo 1600 luvulla on tuon eurajoen saastuttaminen aloitettu raudan valmistuksessa käytettyjen materiaalien ym nestemäisten jätteitten juoksuttamisella jokeen, ja saastuttaminen on jatkunut siitä asti toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Alkuun tietenkään kukaan ei välittänyt mistään kunhan sai ne jätteensä kipattua johonkin pois omista nurkista. Raudan jalostus jatkui siihen asti kun A.Ahlström tuli Euran ruukin patruunaksi, ja saastuttaminen jatkui myös siitä eteenpäin yhä pahemmin. Jossain vaiheessa tietenkin jo ihmiset alkoivat vaatimaan noita jätevesiä puhdistettavaksi, ja joskus jopa koko tehdasta suljettavaksi, silloin varmaankin paperitehtaalle tehtiin oma puhdistamo, joka puhdisti osan jätevedestä määräyksien mukaisesti. Nimen omaan ”määräyksien mukaisesti”. Puhdistusta valvoi, jos valvoi, jokin viranomainen jos sattui ehtimään muilta kiireiltään, aivan sama juttu nykypäivänä.

Yleensä teollisuudelle annetaan lupa saastuttaa, ja asetetaan jotkin rajat joillekkin saasteille. Kunhan vain se teollisuuslaitos pysyy annetuissa rajoissa kaikki on ”hyvin”(???). Todellakin monta kysymysmerkkiä, yleensä ei ole jatkuvaa valvontaa, eikä se valvoja ole jatkuvasti valvomassa milloin venttiilit aukaistaan ja tyhjennetään jätesäiliöt. Tuo jatkuva valvonta perustuu teollisuuslaitoksen omiin ilmoituksiin, ja niiden luotettavuus saattaa olla jonkin verran kyseenalaista. Jätteitten tyhjennys tehdään silloin kun valvontaa ei ole odotettavissa, ja kun on tiedossa valvontaa, suljetaan nuo jätteen juoksutukset.

Tähän väliin voisi huomauttaa että ei tuo A.Ahlström ollut ainoa joen saastuttaja. Aikoinaan myös Kiukaisten Eurakoskella oli nahkatehdas. Satanahka joka käytti joen vettä surutta prosessivetenä nahkojen pesuun, sekä laski vedet takaisin jokeen ilman puhdistusta. 1930-40 luvulla toisinaan joki tosiaan myös haisi kuin viemäri, ja myös näytti siltä, siitä ajasta joki on jopa itsestään puhdistunut kun tuo nahkatehdas lopetti nahantuotannon joskus 1990 luvulla.

http://www.rauma.fi/raumanseutu/Paikallishistorian_opetusmateriaali/Rauman_seudun_teollistuminen.htm

Lainaus sivulta: 

SATANAHKA KIUKAISISSA 

Kaksikymmentäneljä tilallista Kiukaisista ja lähiseudulta kokoontuivat helmikuussa 1917 päättämään Satakunnan Nahkateollisuus Osakeyhtiön perustamisesta. Siihen aikaan maakunnan nahanvalmistajilla oli niin paljon työtä Venäjän armeijan tilausten toimittamisessa, etteivät Satakunnan talonpojat saaneet tuottamiaan vuotia jalostetuksi ilman uutta nahkatehdasta. Kiukaisista löytyi sopiva tontti, jolle rakennettiin tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirtämä tehdasrakennus. 19.11.1919 aloitettiin nahan valmistus. 

Alussa tehtaan toimintaperiaatteena oli muokata maakunnan tilallisten tuottamista vuodista parkkinahkaa heidän omiin pieksu-, valjas-, mäntti- ja kinnasnahkatarpeisiin.1920-luvulla alettiin ostaa raakavuotia ja valmistaa nahkaa sekä kenkäteollisuudelle että nahkakauppoihin. 

Vuonna 1932 osti diplomi-insinööri Aarne Hellemaa osake-enemmistön. Nyt alkoivat tehtaalla uudistukset. Konekantaa uudistettiin, valmistusmenetelmät vaihdettiin ja koko nahanvalmistus suunnattiin kenkäteollisuudelle, joka toi päällisnahat ulkoa. Parkkinahan valmistus väistyi kromipäällysnahan tieltä. Työntekijämäärä kasvoi kahdessa vuodessa kymmenkertaiseksi ja apua hankittiin myös ulkomailta. 

40- ja 50-luvun tyypilliset nahkanimet sannikkaat, vuohikkaat ja hevokkaat ovat väistyneet erilaisten nappa- ja naudikastyyppien tieltä. Samoin ovat hävinneet talilla, degraksella ja traanilla kyllästetyt rasvanahat ja aikoinaan markkinoita vallannut, kovaa kulutusta kestävä Mammut-kromipohjanahka. 

40-luvulla aloitettiin yhtiössä myös nahan oma jatkojalostus. Tyypillisiä erityistuotteita olivat nahkapukineiden, laukkujen, salkkujen ja käsineiden lisäksi naisten nahkahatut, puolustusvoimille leipä- ja karttalaukut, selkäreput ja taisteluvyöt, pesäpalloräpylät ja puukengät. 60-luvulla keskityttiin jatkojalostuksessa lammasmokkaturkkeihin, nappa- ja mokkapukineiden tuotantoon ja vientiin. 

1995 Satanahan tehdasyksiköiden pinta-ala oli 11.500 neliötä, palveluksessa 155 henkilöä. Silloin tehdas valmisti päivässä 650 naudanvuotaa kengänpäällis- ja laukkunahaksi. Pukinetehtaan vuosituotanto noin 8000 nahka-asustetta ja lammasturkkia, joista pääosa suuntautuu vientimarkkinoille. 

Satanahan toiminta loppui 1997 ja sen tilalle perustettiin Sata Leather. Nahantuotanto loppui Kiukaisissa vuonna 2003.